Pientä säätöä albanialaisittain

1.9.2017 matkalla kohti Makedoniaa



Oikeastaan koko Albaniaan meno oli tietyllä tavalla vahinko. Olimme jo päättäneet jättää maan väliin, koska paria vuotta aikaisemmin olimme siellä jo käyneet. Löysimme kuitenkin itsemme käytännössä umpikujasta, josta ainoa järkevä poispääsy oli kulkea Albanian kautta.

Albanian vierailumme alkoi pienellä säätämöisellä, kuten jo pari päivää sitten kertoilin. Hieman erikoisesti alkoi myös matkamme pois maasta. Olimme jo etukäteen ostaneet bussiliput sopivalle, tai oikeastaan ainoalle vuorolle kohti Makedoniaa. Jo tuolloin kiinnitimme huomiota Durresin bussiaseman jokseenkin kaoottiseen järjestykseen: lippuja sai ostaa useammasta eri lipputoimistosta, mutta joka paikasta ei suinkaan saanut lippuja kaikille vuoroille. Linja-autot lähtivät hieman mistä sattuu eikä laitureilla ollut numerointia, joskaan laitureita ei välttämättä edes käytetty. Missään ei ollut esillä aikatauluja, ainoa saatavilla oleva tieto oli kuskien kilpaa huutamat kaupunkien nimet.

Oman vuoromme lähtöajaksi oli eri paikoissa mainittu 16.00, 16.30, 16.45 ja 17.00. Paikalle tulimme varmuuden vuoksi jo pian kolmen jälkeen. Lopulta makedonialainen bussi saapui asemalle noin vartin yli viisi, mutta kuski teki meille erittäin selväksi, ettei auto hievahdakaan ennen seuraavaa päivää.

Tällainen tilanne luonnollisesti kiristää hermoja, mutta ei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta matkoillamme, kun suunnitelmia pitää muuttaa ja päätöksiä tehdä nopeasti. Turvauduimme tällä kertaa taksiin, tai oikeastaan kahteen. Ensimmäinen kuljetti meidät parin tunnin matkan maan poikki ja vuorten yli Makedonian rajalle, jonne kuski järjesti paikallisen ystävänsä meitä noutamaan. Piinallisen tarkan rajanylitysseremonian jälkeen jatkoimme vielä hetken matkaa Ohridiin. Ilta oli jo tummunut ja vuorten siluetit piirtyivät mustina taivaan hämärää vasten. Herkullinen kalaillallinen ja kylmä lasi viiniä ovat vain harvoin maistuneet yhtä hyvältä.