Mielipuoli Belgrad

Belgrad ei oikeastaan ole kovinkaan kaunis kaupunki. Sinänsä aivan viehättävä vanhakaupunki on vain pieni kadunpätkä eikä edes erityisen vanhakaan, ja muutamaa keskustan kauppakatua lukuunottamatta ilme on itse asiassa varsin harmaa ja virttynyt. Mutta mikä kauneudessa on menetetty, on moninkertaisesti korvattu ainutlaatuisella karismalla. Elämän koko kirjo tapahtuu kaduilla ja puistoissa: siinä missä joku ostaa hedelmiä kauppiaalta, toisaalla perheet syövät pitkissä pöydissä notkuvaa päivällistään, kauempana joku laulaa ja tanssii kovaäänisen musiikin tahdissa. Belgrad on mieleltään hullu ja sydämeltään lämmin ja hyvä.

Serbialainen ruoka on sydämen ja verisuonet räjäyttävän hyvää. Esimerkkinä olkoon lähes myyttistä suosiota nauttiva cevapcici: tukevasti maustettuja ja hengenvaarallisia määriä rasvaa tihkuvia lampaanjauhelihapötköjä, jotka voidaan tarjota esimerkiksi smetanan, sulatejuuston ja munavoin yhdistelmää muistuttavan kajmakin sekä runsaassa voissa paistettujen perunoiden kanssa. 

Joku voisi kuvailla Belgradin historiaa paitsi pitkäksi niin myös varsin vaiheikkaaksi. Jo 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua keltit perustivat paikalle linnoituksen, josta myöhemmin tuli Rooman valtakunnan pohjoinen rajakaupunki Singidunum. Ensimmäiset paikalle sattuneet slaavit valtasivat kaupungin 600-luvulla ja antoivat sille nimeksi Valkea kaupunki, Beligrad. Seuraavaksi kaupunkia hallitsivat vuoroillaan Bysantti, unkarilaiset ja frankit, kunnes se 1200-luvulla päätyi serbien hallintaan, joutuakseen taas hetken kuluttua ensin unkarilaisten ja sitten ottomaanien valtaamaksi. 1700-luvun alussa kaupunki liitettiin Habsburgien valtakuntaan, mutta suivaantuneet ottomaanit kaappasivat sen pian takaisin itselleen. Ottomaanivalta päättyi lopulta vasta 1867, jolloin Belgradista tuli itsenäisen Serbian pääkaupunki. Ensimmäisessä maailmansodassa itävaltalaiset valloittivat kaupungin, mutta sodan jälkeen siitä tuli Serbien, sloveenien ja kroaattien kuningaskunnan, myöhemmin Jugoslavian pääkaupunki. Toisessa maailmansodassa, kuinka ollakaan, saksalaiset miehittivät kaupungin, kunnes se joutui myöhemmin ensin Yhdysvaltojen pommittamaksi ja lopulta puna-armeijan valtaamaksi. Vaikka tämän jälkeen Belgrad on ollut suhteellisen vakaasti ensin Jugoslavian ja sen hajottua väkivaltaisesti pirstaleiksi Serbian pääkaupunki, ehti vielä Natokin posauttaa sinne pomminsa juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Tällä vuosituhannella tilanne on ollut toistaiseksi vakaa ja rauhallinen.

Jos kaupungin historia on ollut etnisesti sekava ja monimuotoinen, sitä on nykypäiväkin. Serbien lisäksi kaupungissa asuu merkittävät vähemmistöt kroaatteja, bosniakkeja ja montenegrolaisia. He kaikki puhuvat keskenään samaa kieltä, mutta kirjoittavat sitä eri tavalla. Lopputuloksena voit kirjoittaa oikeastaan miten huvittaa, eikä varsinaisesti edes haittaa, vaikka kirjoittaisit saman tekstin osin latinalaisilla ja osin kyrillisillä kirjaimilla. Ei se ole niin justiinsa, niin kuin ei kovin moni muukaan asia Belgradissa.

(Historialähde: Wikipedia)