Matkalla Albaniassa

Bussimatka halki Albanian on monenlaisia ajatuksia ja tunteita herättävä kokemus. Karu ja vuoristoinen maaseutu on Euroopan köyhimpiä alueita. Murheen murtamaa maisemaa täplittävät vähäpätöiset pellot ja laitumet, kuivuneet joenuomat sekä pikkukaupungit, joiden loiston päivät ovat jo aikoja sitten jääneet menneisyyteen. Tien varrella viljelijät myyvät tuotteitaan tavalla, joka muistuttaa ennemminkin kerjäämistä. Elämä on kovaa mutta yksinkertaista. Maailman eliittiin kuuluvan pohjoismaisen kaupunkilaisen arkiset huolet tuntuvat yhtäkkiä kovin merkityksettömiltä.

Tiranaa lähestyttäessä maisema vilkastuu. Peltotilkut vaihtuvat hiljalleen teollisuushalleiksi ja marketeiksi. Tunnistamme kaukaisen vuoren rinteeltä Krujen, pikkukaupungin jossa kaksi vuotta sitten vierailimme yöpyen linnoituksen juurella asuvan perheen luona. Pitkä Itä-Eurooppaa kiertänyt matkamme saa taas yhden kiintopisteen mielen kartalle, paikan josta on jo muistoja.

Aikaisempi matkamme Krujesta Tiranaan saa yllättävän toisinnon. Mikä lieneekään syynä, linja-autonkuljettaja päättää jättää määränpäämme Durresin väliin ja ajaa suoraan Tiranaan. Vasta perillä selviää, ettei matka enää jatku. Lyhyen mutta sitäkin vuolassanaisemman neuvonpidon jälkeen kuljettaja vie meidät kuitenkin perille. Olemme tunnin myöhässä, mutta majoittajamme on lähettänyt iäkkään isänsä noutamaan meidät linja-autoasemalta. Saamme vieraanvaraisena vastaanottona tuoreita hedelmiä ja jääkylmää vettä. Aurinko on juuri laskemaisillaan Välimeren ylle, tuuli on lämmin mutta raikas. Olo on viimeinkin raukea ja levollinen.