Makedonian helmi

Vuorten ympäröimä, kirkasvetinen Ohrid-järvi on tiettävästi Euroopan vanhin makean veden allas: se on syntynyt noin viisi miljoonaa vuotta sitten ja on yhtä mittaa niistä päivistä asti säilynyt järvenä. Puolet järven vedestä on peräisin maanalaisista lähteistä ja merkittävä osa sen eläimistöstä on kotoperäistä. Samannimisestä rantakaupungista löytyy 365 kirkkoa, yksi vuoden jokaiselle päivälle, ja sieltä ovat kotoisin myös kyrilliset aakkoset, Jumalan lahja (tai kirous, kuinka vaan) meille tavallisille kuolevaisille. Niin, onpa Ohrid myös Unescon maailmanperintökohde.

Kaiken tarunhohtonsa loistossa ei liene ihme, että Ohrid on yksi eteläisen Itä-Euroopan suosituimpia matkailukohteita. Mutta siinä missä Mostarin ja Dubrovnikin kaltaiset paikat ovat kiireellä ohikulkevien turistivirtojen täyttämiä, Ohrid on paikka, jossa pysähdytään ja katsotaan syvään hengähtäen kauas ulapalle.

Elämää kuhisevan keskustan ympärillä kyläkujat ja metsäpolut kiipeävät rinteille muodostaen labyrintin, jonka uumeniin voi lukemattomilla tavoilla eksyä ja löytää takaisin. Jyrkkien rantakallioiden juurella puinen lankonki joustaa narahtaen askelten alla. Laituriravintolat melkein kastuvat järven pärskeistä ja kalastajaveneet keinuvat aallokossa. Yöllä herätessä kuulemme ukkosmyrskyn satavan ullakkohuoneen katolle, mutta aamulla ilma on jälleen paahteinen. Pikkukaupungin tunnelma on viipyilevä, jopa unelias: minnekään ei ole kiire.