Jo muutama vuosikymmen sitten isäni lauloi Odessasta Mustanmeren helmenä, eikä meidän perheessä ole tapana puhua höpöjä. Kaikki klassismin ihanteet täyttävä kaupunki todellakin on helmi meren rannalla, olkoonkin hieman nuhjuinen helmi mutta helmi kuitenkin. Pitkät, suorat, jättimäisten plataanivaahteroiden varjostamat bulevardit halkovat kaupunkia, joka on samaan aikaan hienostuneen tyylikäs ja surumielisen nukkavieru. Kävelykadun ilmassa leijuu kahvin tuoksu ja Edith Piaf. Lamppuköydet reunustavat puistojen terasseja, joiden kesäpäivän kuumuuteen unohtuneita asiakkaita suihkulähteen huurut viilentävät. Joku selaa kirjoja torilla, jostain kuuluu kavioiden kopse. Kaiken taustalla meri katsoo laiskana kohti taivaanrantaa.
Idyllin rikkomiseksi on pakko kertoa lyhyt anekdootti. Jotkut varmaankin muistavat vanhan brittiklassikon Pitkän-Jussin majatalo, jossa kömpelö mutta hyväntahtoinen omistaja johti luomustaan melko surkuhupaisin ottein. Löysimme hänen esikuvansa paikallisesta ravintolasta. Periaatteessa puitteet olivat mitä miellyttävimmät: italialaista ruokaa ja viiniä, rento ja viipyilevä tunnelma ja kaiken yllä rauhoittava puheensorina. Ja tarjoilija, joka yrittää aivan liikaa. Vahinkojahan toki sattuu, ei siinä mitään, ja kyllähän salaatin päälle vauhdilla raastettua parmesan-juustoa saattaa vahingossa lipsahtaa myös asiakkaiden hiuksiin. Aivan anteeksiannettava kömmähdys, mitäs pienistä. Pullollinen balsamico-tahraakin saattaa tarjoilun tohinassa kaatua pöydälle, tai oikeastaan aivan kaikkialle. Hupsista vaan. Lattiaa siivotessa on toki sopiva hetki tiedustella, että onhan se ruoka varmasti hyvää. Ja olihan se, jälkiruokaa myöten. Kahvikuppeja, kakkulautasia ja konjakkilaseja kootessa sattaa astiapino pudota pöydälle ja särkyä melko moneen pieneen osaan. Onneksi tilanteen voi pelastaa esittelemällä asiakkaille, millaisen vamman on saanut sormeensa edellisellä työvuorolla. Elämä on joskus vähän rankkaa meille kaikille.
Tänään on ollut 36 astetta lämmintä, mutta kuumuudesta huolimatta sää on ollut oikein mukava. Kiireetön aika merenrantakahvilassa hellii hermoja. Marshrutka-liput on jo ostettu, huomenna ollaan Moldovassa.
 |
| Aamiaista klo 8.00 - 23.00. |
 |
| Sarvi on kenties katkennut? |
 |
| Ystäviä ympäri maailmaa. |
 |
| Kuvan ravintola ei liity tapaukseen. |
 |
| Luigin viinibaari. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti