Chisinau

Ylitimme rajan Moldovan kaakkoisimmassa nurkassa, hiljaisella rajanylityspaikalla keskellä luonnonsuojelualuetta, jossa Ukrainan sisäinen maantie kulkee kymmenisen kilometriä Moldovan puolella. Pian rajanylityksen jälkeen oli selvää, että samalla siirryttiin itäslaavilaisesta kulttuuripiiristä balkanilaiseen. Kummastakin katsoen Moldova on varsin syrjäinen paikka.

Syrjäisyys lienee koitunut Moldovan pelastukseksi, sillä Neuvostoliiton hammas ei tätä pientä tasavaltaansa kovin pahasti päässyt rouhaisemaan. Kyllä, pääkaupungista löytyy sekä luotisuora paraatikatu että loistonsa päivät ohittaneita lähiöitä, mutta täällä ne istuvat aloillaan varsin kohteliaina, ihmisen kokoisina, itsestään liikaa meteliä pitämättä. Kaupunki on tiivis ja matala, ja kaiken yläpuolelle kohoavien puiden latvuksissa lintujen äänet rakentavat suojaavan katon maanpiirin ylle.

Chisinaun tunnelma on laiska ja rauhallinen. Auringon kuumuus seisoo paikoillaan ja elämä on unohtunut jonnekin sen väliin. Kauppatorilla kauppias esittelee värikkäitä hedelmiään, vieressä autonkuljettaja viittilöi matkustajia eteenpäin. Mieleen tulee pieni maaseutukaupunki jossainpäin Italiaa tai ehkä Kroatiaa, vain satunnaiset venäjänkieliset kyltit rikkovat illuusion.

Maan ylpeys on viini, joka on kevyttä ja pehmeää. Sen lisäksi satunnainen kulkija pääsee Neuvostoliiton perintönä nauttimaan muistakin, enemmän tai vähemmän eksoottisista herkuista: venäläisistä blineistä, georgialaisesta lähdevedestä, azerbaidzanilaisesta kebabista, uzbekistanilaisesta pilahvista ja niin edelleen.

Chisinau on ollut levollinen hetki matkalla. Mieli kaipaa kuitenkin jo uteliaana eteenpäin. Bussiliput on jo ostettu, mutta sitä ennen vietämme vielä päivän vierailemalla pääkaupungin ulkopuolella.