Timisoara oli hyvä paikka pikaiselle välipysähdykselle matkalla kohti Serbiaa. Rauhallinen, suorastaan unelias tunnelma lepuutti mieltä ja ruumista. Helteinen ilma seisoi kaduilla. Illaksi lämpötila laski hieman alle 30 asteen ja kaupunki piristyi hetkeksi kuin laiska kissa nostaessaan makuulta päätään vain nukahtaakseen hetken kuluttua uudelleen raukeaan uneensa.
Olkoonkin, että Timisoara on hiljainen ja jossain määrin jopa karismaatiton kaupunki, sillä on tärkeä roolinsa vapaan Euroopan historiassa. Lähellä rajaa sijaitsevan kaupungin asukkaat pystyivät vuonna 1989 seuraamaan Jugoslavian televisiosta Itä-Euroopan kommunismihallintojen kaatumista. Toiveikkaat uutisen johtivat Timisoarassa useita päiviä kestäneisiin Ceausescun vastaisiin mielenosoituksiin, joihin osallistui parhaimmillaan yli 100 000 henkilöä. Ennen joulua levottomuudet levisivät muualle maahan ja johtivat lopulta vallankumoukseen. Joulupäivänä Ajatusten Tonava virtasi viimeisen kerran.
Matka Timisoarasta Belgradiin on oma lukunsa. Periaatteessa Timisoarasta pääsee Serbian puolelle Vrsaciin junalla, sieltä rajamuodollisuuksien jälkeen toisella junalla perille. Nyt elokuussa Romanian puolen junayhteys on kuitenkin lakkautettu toistaiseksi. Linja-autolla pääsisi Romanian puolen pieneen rajakaupunkiin Moravitaan, mutta siitä pitäisi selvitä vielä parikymmentä kilometriä rajan yli Vrsaciin. Lopulta päädyimme herraskaisesti matkustamaan koko välin taksilla muutaman kymmenen euron hintaan. Yhtä kauniilta näyttävät auringonkukkapellot autonkin ikkunasta nähtynä.
Tätä kirjoittaessani olemme olleet rajatarkastuksen autojonossa, joka on nyt melkein puolivälissä. Tästä päästäneen läpi nopeasti, varmasti alle tunnissa. Iltapäivällä olemme jo perillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti